Tulin kuntapolitiikkaan untuvikkona mukaan 2017 kuntavaaleissa ja pääsin heti ensimmäisellä kerralla läpi valtuustoon. Kuntapolitiikan maailma oli aivan vieras minulle, lähipiirissäni ei ollut ketään kuntapolitiikassa aktiivisesti mukana ollutta. Kuntapolitiikassa pätee omanlaisensa toiminta- ja vaikuttamisentavat ja niistä kirjoittelin pienen mielipidekirjoituksen paikallislehti Pirkkalaiseen, jossa se julkaisiin tänään 2.12.2020 Linkki Pirkkalaisen numeroon, mutta juttu myös alla.
Koronatilanne vaikeuttaa tilaisuuksien järjestämistä, joten to 3.12 ja ti 8.12 klo 18-19 järjestetään Zoomilla avoimet etätilaisuudet, joissa voi kuka tahansa kysellä kuntavaaliehdokkuudesta tai muustakin ajankohtaisesta.
Kuntapolitiikan oppeja
Kuntapolitiikassa on yksin hyvin vaikeaa saavuttaa mitään, sillä kaikki varsinaiset päätökset vaativat määräenemmistön. Siksi kuntapolitiikka on ennen kaikkea joukkuelaji. Yksinkin voi silti saada muutoksia liikkeelle. Perehtyneisyydellä, huolellisella valmistautumisella ja oivaltavilla kysymyksillä on mahdollista vaikuttaa asioiden valmisteluun ja saada toiset luottamushenkilöt mukaan ajamaan samaa asiaa. Valtuustoaloitteilla tai valtuuston kyselytunnin kysymyksillä voi nostaa poliittiseen keskusteluun uusia aiheita.
Kaiken a & o on asioiden valmistelu ja siinä vaiheessa hereillä oleminen ja vaikuttaminen. Päätöksentekotapa jossa viranhaltijan on lähtökohtaisesti valmistellut asian jo niin valmiiksi että asia vain päätetään kokouksessa, tuntui aluksi vieraalta. Työelämässä olen tottunut aivan toisenlaiseen tapaan kokoustaa ja tehdä päätöksiä. Tapa on toki kokousten ja päätöksenteon etenemisen kannalta tehokas, mutta edellyttää sitä että politiikot ovat päässeet keskustelemaan aiheesta valmisteluvaiheessa. Rivivaltuutettuna voi joskus tuntua siltä, että asiat on niin hyvin valmisteltu jo jossain muualla, että jotkut valtuuston päätökset ovat vain muodollisuus. Tärkeimmät valtuuston päätökset ovat valtuustokaudella tehtävä kuntastrategia ja vuosittain päätettävä talousarvio. Näihin pohjautuvat monet muut valinnat ja suuntaviivat.
Luottamushenkilön ei tarvitse olla kunnan toimialojen asiantuntija. Sitä varten ovat viranhaltijat, jotka ovat alansa ammattilaisia. Luottamushenkilö tuo päätöksentekoon paikallisuutta, arvoja ja kuntalaisen näkökulman. Tehtävässä tarvitaan enemmänkin avoimuutta, innokkuutta ja halua perehtyä asioihin, kyseenalaistamista, kuuntelua ja yhteistyötä. Matkan varrella tietämys eri asioista karttuu ja aina löytyy konkareita, joilta kysyä neuvoja. Aikaa tähän ”harrastukseen” saa uppoamaan halutessaan paljonkin, jos ryhtyy syvällisesti perehtymään kaikkiin asioihin, mutta pääsääntöisesti kerran kuukaudessa olevat kokoukset perehtymisineen ovat onnistuneet sujahtamaan myös ruuhkavuosien sekaan.
Kaikki päätökset eivät ole helppoja. Ristiriitaisin ajatuksin olen ollut päättämässä esimerkiksi jonkin palvelun supistamisesta tai kaavoituksesta luontokohteissa. Kokonaisuudessa on otettava huomioon muutakin kuin omat intressit eikä kaikkea haluamaansa saa politiikassakaan. Vaikka vaaleissa valittuina päättäjinä edustamme jotakin kuntalaisjoukkoa, hyvä päätöksentekijä katsoo päätöksiä laajemmin kuin omasta viitekehyksestään. Politiikka vaatii kompromisseja, pitkäjänteisyyttä ja yhteistyötä.
Muualta muuttaneena valtuuston kautta olen tullut tutustuneeksi paremmin Pirkkalaan, niin uusiin paikkoihin kuin ihmisiin. Kaikkiaan valtuutettuna pääsee aitiopaikalle näkemään kunnan kokonaisuutta ja kehitystä. Meillä on hieno kunta, josta voimme olla ylpeitä!
Sirpa Repo
1. kauden valtuutettu (vihr)